Stagflaatio tarkoittaa taloustilannetta, jossa talous ei kasva, mutta samaan aikaan hinnat nousevat (inflaatio) ja työttömyys lisääntyy.
Se on poikkeuksellinen ja vaikea yhdistelmä, koska normaalisti inflaatio ja heikko talouskasvu eivät esiinny yhtä aikaa. Yleensä, kun talous hidastuu ja työttömyys kasvaa, inflaation odotetaan laskevan, mutta stagflaatiossa käy päinvastoin.
Jos siis kuvittelit, että deflaatio on paha, niin se ei ole mitään stagflaatioon verrattuna.
Mistä stagflaatio syntyy
Stagflaatio syntyy yleensä silloin, kun talouden tarjontapuolella tapahtuu äkillinen häiriö, joka nostaa tuotantokustannuksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi:
Energian hinnan voimakas nousu (kuten 1970-luvun öljykriisi),
Raaka-aineiden tai kuljetusten kallistuminen,
Tuotannon tai toimitusketjujen häiriöt (Covid-pandemia)
Tai tiukka sääntely, joka heikentää yritysten kannattavuutta.
Kun yritysten kustannukset nousevat, ne nostavat hintojaan, mutta samaan aikaan kuluttajien ostovoima heikkenee, mikä jarruttaa kasvua. Tuloksena on kallis ja pysähtynyt talous.
Miksi stagflaatio on ongelmallinen?
Stagflaatio on oikea talouspolitiikan painajainen. Se yhdistää kaksi normaalisti toistensa vastakohtaa: stagnaation eli talouskasvun pysähtymisen ja inflation eli hintojen nousun. Toisin sanoen talous ei kasva, ihmisillä on vaikeuksia löytää työtä, mutta samaan aikaan tuotteiden ja palveluiden hinnat jatkavat nousuaan.
Normaalisti, kun talous sakkaa, kysyntä vähenee ja hinnat laskevat. Stagflaatiossa tämä perinteinen yhteys ei toimi vaan hinnat nousevat, vaikka ihmisillä on entistä vähemmän varaa kuluttaa. Tämä tekee ilmiöstä erityisen hankalan, sillä se iskee samaan aikaan sekä kuluttajiin että yrityksiin.
Historiallisia esimerkkejä
Tunnetuin stagflaation aikakausi oli 1970-luvulla, jolloin öljyn hinnan moninkertaistuminen järkytti maailman taloutta. Länsimaissa, kuten Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa, inflaatio kiihtyi kaksinumeroisiin lukemiin samaan aikaan, kun talouskasvu pysähtyi ja työttömyys kasvoi.
Tilanne kesti lähes vuosikymmenen, ja sen seurauksena talouspolitiikka muuttui pysyvästi. 1980-luvulla monet maat siirtyivät tiukempaan rahapolitiikkaan ja markkinoiden vapauttamiseen estääkseen vastaavan kriisin toistumisen.
Myös 2020-luvulla on ajoittain pelätty stagflaation paluuta, erityisesti koronapandemian jälkeisen inflaation ja energian hintojen nousun vuoksi. Vaikka useimmissa maissa tilanne ei ole kehittynyt täydeksi stagflaatioksi, sen riskit ovat jälleen keskustelun keskiössä.
Onko stagflaatio mahdollista ehkäistä?
Stagflaation ehkäiseminen on huomattavasti helpompaa kuin sen hoitaminen sen jälkeen, kun se on jo päässyt vauhtiin. Kun talous ajautuu tilanteeseen, jossa hinnat nousevat mutta kasvu pysähtyy, sen korjaaminen vaatii usein kivuliaita toimenpiteitä – kuten korkojen nostamista, menoleikkauksia ja tiukkaa rahapolitiikkaa. Siksi on tärkeää ennaltaehkäistä tilannetta jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin negatiivinen kierre ehtii syntyä.
Talous tarvitsee ennen kaikkea tasapainoista politiikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että rahapolitiikassa ja finanssipolitiikassa etsitään keskiväylää: rahaa ei saa olla liikaa liikkeellä, jotta inflaatio ei kiihtyisi, mutta toisaalta julkista kulutusta ja investointeja ei saa kiristää niin paljon, että talouskasvu tyrehtyy. Liian löysä politiikka ruokkii hintojen nousua, mutta liian tiukka tukahduttaa kysynnän ja investoinnit – ja juuri näiden ääripäiden väliin tulisi löytää kestävä tasapaino.
Perinteisiä keinoja stagflaation estämiseen on 3 kappaletta.
Tuottavuuden kasvu
Pitkällä aikavälillä stagflaation torjumisen avain on tuottavuuden kasvu. Kun yritykset pystyvät tuottamaan enemmän tavaroita ja palveluita samoilla tai pienemmillä resursseilla, talouden tehokkuus paranee. Tämä mahdollistaa kasvun ilman, että kustannukset ja hinnat nousevat liikaa. Tuottavuutta voidaan lisätä esimerkiksi digitalisaation, automaation, koulutuksen ja osaamisen kehittämisen avulla.
Energiariippuvuuden vähentäminen
Myös energiariippuvuuden vähentäminen on ratkaisevan tärkeää. Jos talous on voimakkaasti sidottu esimerkiksi tuontiöljyyn tai muihin yksittäisiin energialähteisiin, se on haavoittuvainen hintojen vaihteluille. Siirtyminen kohti uusiutuvaa energiaa ja monipuolisempia energialähteitä tekee taloudesta vakaamman ja vähemmän alttiin ulkoisille shokeille.
Teknologinen kehitys ja vakaa työmarkkinapolitiikka
Lisäksi teknologinen kehitys ja vakaa työmarkkinapolitiikka vahvistavat talouden joustavuutta. Kun yritykset investoivat innovaatioihin ja työntekijöiden osaamista kehitetään, talous pystyy sopeutumaan nopeammin muuttuviin olosuhteisiin. Vakaa ja ennakoitava työmarkkinapolitiikka vähentää epävarmuutta ja ylläpitää luottamusta tulevaisuuteen – kaksi tekijää, jotka ovat välttämättömiä kestävälle kasvulle.
Toisin sanoen, vahva ja monipuolinen talous on paras rokote stagflaatiota vastaan – se kestää myrskyt, koska sen perustukset ovat vakaat.
